Sarjassamme satunnaisia paljastuksia Tiukusen menneisyydestä; osa 1. :P
Taannoisen vanhempieni luona tapahtuneen kaappi-inventaarion yhteydessä törmäsin tähän varsin nostalgiseen laukkuyksilöön todennäköisesti vuodelta 1996 tai 1997 ja löytö inspiroi minut pieneen paljastelutuokioon. Tiukusen menneisyydestä nimittäin löytyy reilun kymmenen vuoden takaa jakso, jolloin hän oli suuri Rasmus -nimisen yhtyeen fani ja noilta ajoilta on peruja myös tämä eri tyylikäs kassi, jonka olen ostanut joltakin tuohon maailman aikaan käymistäni lukuisista kyseisen bändin keikoista. Eräs ystäväni aikanaan kutsui tätä mummolaukuiksi; mummot kuulemma käyttävät tällaisia usein kauppakasseina. :D
Kyseistä laukkua kehtaisin kyllä käyttää vieläkin, vaikka en bändin tuotantoa ole kymmeneen vuoteen (sitä ensimmäistä ja parasta albumia) lukuunottamatta kuunnellutkaan. Tuon logoukkelin nimi oli muuten muistaaksen Hannu (ei aavistustakaan, että miksi.. :D ) ja Hannulaukun lisäksi minulta löytyi tummansininen Hannupaita, jota tuli yläasteen lopussa käytettyä ahkerasti. :P
Aiheeseen liittyen on toki pakko mainita, että löytyypä levyhyllystämme edelleenkin Rasmuksen kolme ensimmäistä EP:tä, jotka lienevät nykyisin jo jonkin sortin keräilyharvinaisuuksia. Nostalgiapuuskan innostamana nämäkin piti toki kaivella esille ensimmäistä kertaa vuosiin. Tuossa ensimmäisessä muuten on luonnollisesti edelleen siinä alunperin ollut tikkarikin tallessa kanteen kiinni teipattuna. Voisi olla aika maukas tapaus reilun kymmenen vuoden säilytyksen jälkeen; kyseisen makeisen ulkoinen olemuskin alkaa nimittäin näyttämään jo vähintäänkin epäilyttävältä. :P
Tuon levykolmikon kansitaide lasten taiteilemine kuvineen kyllä toimii edelleen ja tuo hymyn huulille vielä vuosien jälkeenkin. Toisen EP:n ihana kettukansi on ehdoton suosikkini. Ja onhan kyseisten levyjen kappaleillakin sen verran nostalgia-arvoa itselleni, että näitä kuunnellessa ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. :D
Kyseistä laukkua kehtaisin kyllä käyttää vieläkin, vaikka en bändin tuotantoa ole kymmeneen vuoteen (sitä ensimmäistä ja parasta albumia) lukuunottamatta kuunnellutkaan. Tuon logoukkelin nimi oli muuten muistaaksen Hannu (ei aavistustakaan, että miksi.. :D ) ja Hannulaukun lisäksi minulta löytyi tummansininen Hannupaita, jota tuli yläasteen lopussa käytettyä ahkerasti. :P
Aiheeseen liittyen on toki pakko mainita, että löytyypä levyhyllystämme edelleenkin Rasmuksen kolme ensimmäistä EP:tä, jotka lienevät nykyisin jo jonkin sortin keräilyharvinaisuuksia. Nostalgiapuuskan innostamana nämäkin piti toki kaivella esille ensimmäistä kertaa vuosiin. Tuossa ensimmäisessä muuten on luonnollisesti edelleen siinä alunperin ollut tikkarikin tallessa kanteen kiinni teipattuna. Voisi olla aika maukas tapaus reilun kymmenen vuoden säilytyksen jälkeen; kyseisen makeisen ulkoinen olemuskin alkaa nimittäin näyttämään jo vähintäänkin epäilyttävältä. :P
Tuon levykolmikon kansitaide lasten taiteilemine kuvineen kyllä toimii edelleen ja tuo hymyn huulille vielä vuosien jälkeenkin. Toisen EP:n ihana kettukansi on ehdoton suosikkini. Ja onhan kyseisten levyjen kappaleillakin sen verran nostalgia-arvoa itselleni, että näitä kuunnellessa ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle. :D
11 kommenttia:
Voi jestas, nyt joku täällä sekosi ihan täysin. Tuo laukku on ihan mainio, ja näin 2000-luvun fanille ainakin ihan uusi tuttavuus. :D
Ja täytyy kyllä sanoa että kesän keikoilla kuultu Ghostbusters-Playboys sikermä oli niin sanoinkuvailematon. Siis jo heti ensimmäisistä sävelistä tunsi nämä biisit ja koko yleisö repeää ja hyppii ja huutaa.
....mistä hinnasta olet valmis luopumaan näistä tavaroista? :D
Hah, miekin olen joskus kaappifanittanut Rasmusta =D
Mutta siis, mielettömät kiitokset yllätyksestä joka tupsahti postilaatikkoon =O Nyt ihan hävettää kun pikkuvihertäjä oli kursittu kokoon niin köpösesti jämistä.. Jos joskus sattuu silmiin jotain mieleistä kuosia vaikkapa blogin kuvista, niin vinkkaahan niin koitan tehdä sulle uuden veskan (jos ne koneen neulatkin kestäis =D ) oikein huolella! Kiitos kiitos!
Voi mitä luurankoja kaapissa! :)Mitähän multa löytyis?
Hih, määkin tykkäsin Rasmuksen muinaisesta eka levystä ja kävin jopa keikoilla, mutta sen jälkeen oon suorastaan inhonnu bändiä. Mutta todella hieno on tuo kassisi!:)
Juu-u, minä myös. Oi niitä yläasteaikoja... Varmaan osasin kaikki Peepin biisitkin ulkoa. Tai osaan edelleen. Pitäisiköhän oikein testata vaikka seuraavana siivouspäivänä?
Hauskoja löytöjä, taisi minullakin joskus tuo peep-levy olla :).
Kysyisin muutamaa vinkkiä noiden locksien suhteen, jos ei haittaa. Eli minulla oli takut parisen vuotta, mutta raskauduttuani leikkasin pois. Nyt huvittais laittaa taas uudestaan (joku ikäkriisi kai) kunhan pituutta tulis tarpeeksi, mutta mietyttää muutama juttu. Eli tuliko sinulle mitään ongelmia raskausajan tai imetyksen lopettamisen jälkeen? Veikkaan, että noi hiukset kuitenkin jonnin verran ohenee..
Jos minä joskus ostaisin jotain, minkä mukana saa jotain niinkin kivaa kuin tikkarin kaupanpäällisiksi, niin en ikimaailmassa pystyisi säilyttämään sitä kymmentä vuotta:) vaikka nythän se vasta onkin keräilyharvinaisuus!
Kaikki nuo historailliset Rasmus-tuotteet on kyllä tosi kivoja. Ite en tykänny ihan hirveesti kyseisestä yhtyeestä, Apulanta, Tehosekotin ja Juustopäät oli miusta parempia. :D (Se niistä paljastuksista.)
En tiiä oot ko saanu vielä tällästä tykkäystunnustusta, mutta tässä kuitenkin olis -> http://karhunkakka.blogspot.com/2008/09/huomiota-ja-onnellisuutta.html.
ewina: Itse en ole bändiä nähnyt livenä todella todella moneen vuoteen, mutta ainakin silloin joskus muinoin meno oli keikoilla vallan mainiota. :o)
Noilla kolmella ensimmäisellä EP:llä ja laukulla on kyllä sen verran tunnearvoa, että niistä en taida luopua melkeinpä mihinkään hintaan. :D
Jotain hieman uudempia sinkkuja olen kyllä myynyt pois ja esimerkiksi yhden biisin sisältäneestä Playboys-promosinkusta sain huutonetissä pari vuotta takaperin melkein 100e. :O Luulin levyä myyntiin laittaessani, että siitä maksettaisiin ehkä se parikymppiä. :P Lisäksi jostain vanhempieni kaappien kätköistä muuten taitaa löytyä jonkinmoinen pino valokuvia, lehtileikkeitä, julisteita ym. sälää bändistä tuolta 90-luvun puolivälistä..
miiruska: Hehee; itse en tosin ollut edes kaappifani. :P
Mukavaa, jos pieni yllätyslähetykseni oli mieluinen. :) Ja kiitos, voit olla varma siitä, että tilailen sinulta laukkuja jatkossakin. :D
ilona: Luurangot pois kaapista vaan rohkeasti! :D
pupulihavisto: Tuo eka levy tosiaan aikanaan kolahti pirteällä energisyydellään, mutta bändin uudemmat tuotokset eivät ole itsessänikään herättäneet minkäänmoista kiinnostusta.. :P
meininkäinen: Hauskaa, että löytyy muitakin Rasmusta silloin aikanaan fanittaneita.. Levy vaan esille ja nostalgisoimaan! :D
terhi: Juu, toki saapi kysellä.. :)
Minulla ei ollut mitään isompia ongelmia pötkylöiden kanssa raskausaikana eikä sen jälkeenkään. Ainoa juttu oli oikeastaan se, että raskauden jälkeinen hiustenlähtövaihe teki oman jälkensä pötkylöihin niin, että niihin jäi hieman ohuempi kohta; eivät kuitenkaan menneet niin ohuiksi, että olisivat katkeilleet tms. Olipas mahdollisimman hankalasti selitetty, toivottavasti sait selkoa. :D Ja sitten kun uutta hiusta alkoi taas vauhdilla puskemaan, niin irtohiuksia oli jonkinaikaa tavanomaista reilummin, mutta tilanne normalisoitui aikas nopeasti.
sarakissa: Hahaa.. :D Itse en ole hedelmätikkareiden suurin ystävä, joten sillä on ehkä jotain tekemistä sen kanssa, että herkku on saanut jäädä alkuperäiselle paikalleen elämään omaa elämäänsä. :P
Minäkin kuuntelin Rasmusta yläasteella! :)
ouppa: Ihanaa.. Suurkiitokset tunnustuksesta sinulle! <3
Hehee, Luonnollisesti olin itse myös suuri Apulanta- ja Tehosekoitinfani. :P Tehosekoitin on kolmikosta ainoa, josta tykkään paljon edelleen ja riemu olisikin suuri, jos kyseinen bändi vielä joskus palaisi lavoille. :)
kanerva: Meitähän löytyy suorastaan yllättävän paljon. :D
Lähetä kommentti