Viime päivien vapaahetket ovat kuluneet opintoihini liittyvän kirjaesseen parissa. Tarkastelun alla esseessäni on Hilkka Helstin Kotisynnytysten aikaan- teos, joka käsittelee Helstin tutkimusta synnytykseen ja äitiyteen liittyvän kulttuurin murroksesta 1900-luvun Suomessa sekä on höystetty monilla mielenkiintoisilla otteilla tutkimuksessa hyödynnetystä muisteluaineistosta.
Opiskelemisen ja kevätauringon paisteesta ulkosalla nautiskelemisen lisäksi ehdin viikonloppuna huristelemaan ompelukoneella kokeiluversion kettukarkkipussukasta ja siitä tulikin ihan onnistunut yksilö, jonka aion sijoittaa rahapussukkani sisälle kolikkopussin virkaa täyttämään. Kiitos vaan vinkistä Herttaiselle; jatkossa en enää ole ainakaaan yhtä suuri kassaneitien ja -poikien kauhu kolikoita rahapussista metsästäessäni kuin ennen! :)
Tänään hemmottelin itseäni syömällä lounaaksi parmesanjuustolla höystettyä salaattia. Parmesanjuusto on yksi ykkösherkuistani ja meiltä löytyykin sitä yleensä aina palanen jääkaapista. Voisin syödä sitä uskomattomia määriä pastan tai salaatin kera ja ihan sellaisenaankin. :)
Lisäksi sain jo viime viikolla Kristalta
ylläolevan tunnustuksen.. Isot kiitokset! :)
Tunnustuksen hengen vastaisesti jätän kuitenkin erityiset nimeämiset sikseen ja omistan tämän kaikille niille blogeille, joita käyn säännöllisesti kurkistelemassa. :)
ylläolevan tunnustuksen.. Isot kiitokset! :)
Tunnustuksen hengen vastaisesti jätän kuitenkin erityiset nimeämiset sikseen ja omistan tämän kaikille niille blogeille, joita käyn säännöllisesti kurkistelemassa. :)
4 kommenttia:
Tosi kivan näköinen tuo Pihlajanmarjapussukka! Nyt syttyi ompeluinto täälläkin :).
Parmesan on munkin suurta herkkua - omatunto tosin kolkuttelee, kun vegaanisiakin juustoja on jo aika monipuolisesti saatavilla. Melkoisen harvinaista herkkua tuo kuitenkin meillä on (hinta + kalorit), joten yritän olla stressaamatta liikoja. Oliko tuossa salaatissa muuten voikukanlehtiä, vai kuvittelenko vain näin kesää odotellessa? :)
Hyvältä näyttää, esittelehän sitten valmiskin pussukka. Ja kiva jos vinkistä oli hyötyä ;)
Mä en voi sietää parmesania, mutta se nyt ei ole ihmekään kun olen tämmöinen nirso. Juustoista maistuu vain todella miedot edamit ja kermajuustot. Kerran meni italialaispaikassa ruokailu piloille, kun olivat laittaneet parmesania ruoan päälle ja siihenhän se heti sulaa ja koko ruokaa maistuu siltä... Kivempi on, jos sitä parmesania saa itse halutessaan lisätä, kuten usein onkin tilanne.
Niin piti siis sanoa, että mulla on Makeen kettupussi, mutta tosi hienolta tuo sun versio näyttää. Kuvaa tosiaan valmis pussi ja kerro toimiiko se kontaktimuovi, minäkin olen ihmetellyt mistä muovia pussiin saisin.
lumianna: Siitä vaan ompelupuuhiin! Tein tosiaan kokeiluversiona ihan pikkuisen pussukan, mutta ajattelin tekaista isommankin version kunhan vaan ehdin. Hyvä syy syödä lisää karkkia.. :D
Itselläni juustot ovat juuri se maitotuote, josta tuntuisi vaikeimmalta luopua kokonaan. Leivän päälle en juustoa yleensä laita, mutta herkutteluhetkiin juustotarjotin on ehdoton juttu ja ruoanlaitossa sitä tulee käytettyä aika usein. Välillä itselleni tulee kausia, jolloin harkitsen maitotuotteiden jättämistä kokonaan pois, mutta luulen silti, että tulen aina käyttämään niitä edelleen ainakin jossakin määrin.
Ei sentään voikukanlehtiä ollut tuossa salaatissa.. Ihan rucolaa vain. :)
herttainen: Esittelen juu.. :) Itse taas olen ehdottomasti voimakkaiden juustojen ystävä. Minäkin tykkään, että parmesanin saa annostella ravintolassa itse annokseensa. Muuten sitä olisi kuitenkin laitettu liian vähän. :D
elisa: Räpsäisen tuosta kuvan kyllä.. Käyttökokemusta ei vielä ole kertynyt kuin päivän ajalta, mutta ainakin tuo laittamani kaksi kerrosta kontaktimuovia vaikuttaa ihan toimivalta ratkaisulta. :)
Lähetä kommentti