Lintukuosien ihanuutta ja rutiinien tarkkuutta

Kotona ollaan taasen täällä luovan sekamelskan keskellä.. :o) Reissumme oli oikein mukava ja rentouttava. Auringonpaisteesta tuli nautittua melkein maaseudun rauhassa (sekä vähän kaupungissakin) ja saunottuakin ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Lisäksi ohjelmaan kuului opiskelujuttuja, pippalointia ja piipahdus yöelämässä, teehetkiä, ystävien tapaamista sekä hieman ostoksiakin. Valokuvailtua ei tullut kovinkaan runsaasti, mutta jotain pientä kuvallista todistusaineistoa reissustamme kuitenkin löytyy. :)



Kukkasia ja kirmailua mummolan pihamaalla. Meidän tarkkajalka hienohousu ei suostunut nautiskelemaan nurmikolla paljasjaloin tepastelemisesta edes houkuttelustamme huolimatta. Kunnon kaupunkilaislapsonen.. :P


Pippaloitsemaan lähdössä. Aurinko paistoi, olo oli kesäinen ja siiderikin maistui. Takkusetkin saivat kesän kunniaksi hieman punerrusta ennen reissua, vaikka väri ei kuvassa aivan oikeuksiinsa pääsekkään. Päällä yksi lempipaidoistani; Onlyn paita linnuilla ja sydämillä.



Kirpputorikiertely on ollut tauolla, mutta hieman ostoksia on kuitenkin tullut tehtyä.. Jim & Jill:istä nimittäin tarttui matkaani hauska Nümph-merkkinen lintupaita ja parit ruskeat puuhelmet (näyttävät kivoilta niin ranteessa kuin kaulassakin) sekä Seppälästä alennuksessa olleet ihanaiset ruskeat bikinit.

Tajusin muuten juuri omistavani jo aika monta erilaista retrohenkistä lintupaitaa, joista jokainen on varsin ahkerassa käytössä. Noiden jo kuvissa olleiden lisäksi vaatekaapistani nimittäin löytyy muutama Nanson peippokuosinen vaate ja Onlyn paitoja lintuprintillä sekä ruskeana että keltaisena. :)



Eväspullaa junassa paluumatkalla. Tällä kertaa oltiin todella tarkkoina hatun, jota ei missään nimessä saanut ottaa pois päästä koko junamatkan aikana, suhteen. Nuo kolmivuotiaat ja heidän omituiset tapansa sekä monituiset rutiininsa. :P

Taitavat tosin olla osaltaan perinnöllisiä nuo kummallisuudet, sillä itse muistan joskus kolmi-nelivuotiaana olleeni äärimmäisen tarkka siitä, että lelut olivat tietyssä järjestyksessä hyllyssä tai pöydällä, kaappien ovet eivät missään tapauksessa olleet raollaan ja Elovena-kaurahiutalepaketin kuvapuolen piti olla asetettuna aina poispäin minusta katsottuna. Lisäksi pelkäsin esimerkiksi Nukkumattia, Helsingin Sanomien sunnuntainumeroa(!), pussilakanassani olleita siili-hahmoja (väitin kuulemma niiden pistelevän minua nukkuessani) ja Noppa-nimistä mielikuvitushahmoa, joka asusti luonnollisesti raollaan olevien ovien takana sekä television valmiustilavalon sisällä. Mielikuvitusta ei siis minulta puuttunut lapsenakaan, mutta onneksi pikkutarkkuuteni ja neuroottisuuteni on kuitenkin vuosien varrella edes hieman lieventynyt. :D