Suuntasin tänään töiden jälkeen ruokakauppaan ja palasin sieltä mukanani parmesanjuustoa, punasipulia, kuivattuja aprikooseja, laskiaispullatarpeita - ja vaatimattomasti viisi kiloa appelsiineja. Lasillinen tuoretta appelsiinimehua on ehdottomasti paras aamunaloitus varsinkin tähän aikaan vuodesta ja muutenkin keho tuntuu kaipaavan sellaista syötävää, joka on pirteän väristä voimaa pullollaan. Keltainen ja oranssi ovat kyllä todellisia energiantuojia niin sisustuksessa, pukeutumisessa kuin vaikkapa aprikoosin muodossa herkuteltaessakin! :)
Tänään saamme pienelle visiitille kaksi nuorta miestä, jotka ovat suuntaamassa hiihtolomansa kunniaksi laskettelureissulle hieman isommille rinteille; kyseessä ovat siis mieheni veli (ja samalla Pikkuhipin kummisetä) sekä hänen ystävänsä.
Omat laskettelukokekemukseni rajoittuvat yhteen ainokaiseen ala-asteajoille ajoittuvaan visiittiin paikalliselle (ja ei suuruudenhullusta nimestään huolimatta edes mitenkään kovin massiiviselle) laskettelurinteelle. Muistan edelleen hyvin elävästi kuinka puolessa välissä rinnettä (ylös asti en luonnollisesti edes uskaltanut mennä) alaspäin katsellessani vannoin itselleni, että jos tästä selviän hengissä, niin en pistä laskettelusuksia jalkoihini enää ikinä. Olen selvästikin ollut hivenen dramaattisuuteen taipuvainen jo lapsena, mutta lupaukseni on pitänyt ja mikäli itsestäni riippuu niin pulkka tulee olemaan ainoa mäenlaskuvälineeni jatkossakin. :D
Sunnuntaina siintävän laskiaisen kunniaksi aikomuksenani olisi siis leipoa laskiaispullia tarjottavaksi vieraileville maailmanvalloittajille ja eiköhän noita herkkuja tule viikonlopun aikana popsittua itsekin kiitettävään tahtiin. Kangaskasassa odottelevasta Ivana Helsingin Tiirakankaasta puolestaan olisi suunnitelmissa taikoa jotain pientä kivaa viikonlopun aikana. Hame ehkä; tai sitten kunnon kauppakassi, jolla on entistä parempi raahata appelsiinikuormaa kaupasta kotia kohti. :P
6 kommenttia:
Sun blogaukset on superkivoja.
Juu en minäkään kovin innoissani ole koskaan laskettelurinteistä ollut... Jossain koulun urheilupäivässä joskus kävin enkä tykännyt, usein sitten jäinkin koululle hiihtämään kun muut lähti Messilään. Joskus kuitenkin olen käynyt Kolilla ihan typötyhjässä lastenmäessä, oikein erikseen vaadin sitä, vaikka yleensä olin tyytynyt ihan tavalliseen hiihtoon. Kai se oli siksi kivaa kun sai olla rauhassa eikä pelätä että koko ajan joku on tulossa päälle. Nyt en kyllä muista enää yhtään koska olisin viimeksi ollut, ehkä kutosluokalla kun oltiin yöretkellä kun leirikoulusta jäi yli rahaa.
Ja pahus, kävin kaupassa mutten muistanut pullajuttuja. HYvällä lykyllä meiltä kyllä löytyy kaikki tarvittava, jopa täytteitä myöten ja onneksi on kuivahiivaa. En malttaa odottaa että saa herkutella pullilla :)
Mistä olet löytänyt noita Ivana Helsingin kankaita? Ihania ovat blogisi värit.
Appelsiineja, nam. Niitä menee nyt aivan liikaa, saan varmaan yliannostuksen!
Markka: Oi, kiitokset! <3 Ihanaa kuulla, että blogistani on ollut iloa. :)
Rva Herttainen: Huippua, että löytyy muitakin, jotka eivät ole liiemmin innostuneita laskettelemisesta. En kyllä itse ole talviurheiluihmisiä muutenkaan. Luistella en tosiaan edelleenkään osaa (luistimet ovat olleet jaloissani viimeksi ala-asteella ollessani) ja tavallisen hiihtämisen kanssakin on vähän niin ja näin. :D Mutta pulkkamäkeily on kyllä eri kivaa puuhaa. :)
Anonyymi: Kiitokset! :) Ivanan kankaita olen ostanut Ivana Helsingin myymälästä, jossa niitä on myynnissä aina toisinaan. Ja tuo myymälähän siis sijaitsee Uudenmaankadulla Helsingissä. :)
Vilma: Totta. Ei tuosta perjantaina kotiin raahatusta erästäkään ole enää montaa yksilöä jäljellä. :D
Minua pelottaa jo pulkalla laskeminenkin.. Vaikka joskus ala-yläasteikäisenä laskettelin kyllä ihan innoissani. Nykyään en kyllä uskaltaisi.
Lähetä kommentti