Omituisuuksia?

Punaviiniä ja pitsimekkoja- Blogin Lumianna haastoi minut luettelemaan omituisia tapojani. No niitähän riittää.. Tässä siis pari esimerkkiä tavoistani, joita joku ehkä saattaisi pitää hivenen outoina. Itse en kyllä ollenkaan ymmärrä, että miksi.. :P


1. Pidän kännykkäni kelloa aina viitisen minuuttia etuajassa. Tämän käytännön funktio oli alunperin se, että kroonisena myöhästelijänä olisin paikalla ainakin suunnilleen ajoissa, mutta kun nykyisin muistan kellon olevan etuajassa niin vähennän ajasta sen viisi minuuttia automaattisesti ja en voi enää kääntää sitä takaisin normaaliaikaan, sillä silloin olisin aina todella paljon myöhässä.



2. Tykkään todella paljon sellaisen oikein jämäkän tarranauhan avaamisesta lähtevästä äänestä ja jos esimerkiksi laukkuni kiinnityksessä on tarranauhaa, niin saatan availla ja sulkea sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Olen jopa joskus harkinnut ostavani muutaman metrin tarranauhaa ihan sitä varten, että voisin hieman ratisutella sitä mieliteon iskiessä.. :P

Muita äänifiksaatioitani ovat esimerkiksi juuri jäätyneen lammikon päälle astumisesta lähtevä rusahdus, Pandan täytelakuista hitaasti purtaessa lähtevä narahdus, kielikorun kilahtamisesta hampaaseen lähtevä ääni sekä kuplamuovin poksahdusääni.

3. En välttämättä edes katso aamulla ulos ennen sinne menoani lämpömittarin lukemien vilkaisemisesta puhumattakaan ja siksi saataankin haahuilla talvipakkasessa keskellä lumituiskua minihamosessa sekä remmikengissä tai keskellä kesää kuumimmassa auringonpaisteessa maihareissa ja villainen kaulahuivi kaulassa. Tästä toisinaan hieman epäkäytännöllisestä piirteestäni olen muutamaankin otteeseen saanut kuulla ystäviltäni hyväntahtoista naljailua. :P

4. Pidän välillä varmasti rasittavankin itsepintaisesti kiinni tietyistä tavoistani, kuten vaikkapa pyykkien tai astiakaapin järjestyksestä (vaatteet ja astiathan järjestetään luonnollisesti paikoilleen tarkasti värien mukaan), vaikka yleensä olen kodin järjestyksen suhteen enemmänkin luovan kaaoksen koulukuntaa. Tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna siihen, millaisia systeemejä, rutiineja ja käytäntöjä minulla oli eri asioihin liittyen silloin kun olin lapsi.. Neurootikko pienestä pitäen siis. :P



5. Nuuhkaisen aina vasta-avattua kahvipakettia ja olen korostanut miehellenikin, että aina kun hän avaa uuden kahvipaketin niin minulle pitää ilmoittaa asiasta, että pääsen nuuhkimaan "kahvin tuoksua". Tämä tapa minulla on ollut ihan lapsesta alkaen, myös jo silloin kun en vielä edes juonut kahvia.

Lempituoksujani ovat kahvin ja näiden "tavallisten" ruokaan liittyvien namituoksujen lisäksi esimerkiksi kylmäkellari, metroasema ja bensa-asema. Lisäksi minulla on todella hyvä tuoksumuisti ja liitän tietyt tuoksut todella vahvasti esimerkiksi erilaisiin elämäntilanteisiin seä tapahtumiin.



6. Olen hyvin epäluuloinen uuden tekniikan suhteen ja pääsääntöisesti täysin tietämätön uusista teknisistä innovaatioista. Ensimmäisen kännykkäni hankin vuonna 2002 viimeisenä kaveripiiristäni ja puhelimeni on edelleen kunnon mustavalkonäytöllä sekä perinteisillä piippausäänillä (soittoäänenä tietenkin Super Mario Bros-pelin tunnusmusiikki) varustettu perusluuri ilman turhia hienouksia. Tietokonetta mikroaaltouunista nyt edes puhumattakaan ei varmasti taloudessani olisi vielä tänäkään päivänä, jos en olisi sattunut muuttamaan yhteen insinöörismiehen kanssa.

Muutama esimerkki: Ensimmäistä vuotta yliopistossa opiskellessani palautin kaikki esseet käsin kirjoitettuina lukuunottamatta paria poikkeusta, jolloin silloinkin käytin tietokoneen sijaan luonnollisesti vanhempieni ikivanhaa ja erittäin kovaäänistä kirjoituskonetta. (Nykyisin tosin olen jo huomattavasti vakuuttuneempi tietokoneen tarpeellisuudesta; eihän ilman sitä voisi esimerkiksi pitää blogia.. :D ) Mielestäni maailman paras pelikone on edelleen kasibittinen Nintendo ja jos mieheni vihjaileekin jotain uudemman konsolin ostamiseen liittyvää niin esitän välittömästi vastalauseeni. Jos haluaisin kuunnella musiikkia vaikkapa hölkätessäni niin todennäköisesti kaivaisin esille vanhat korvalappustereoni ja kasan c-kasetteja.. Mp3-soittimet (vai mitä ne nyt taas olikaan?) ovat nimittäin niitä nykyajan hömpötyksiä. :P

Bonus-omituisuus:

Saatan vatvoa ruokakaupassa iät ja ajat vaikkapa kahden jugurttipurkin välillä vertaillen niiden koostumusta ja alkuperämaata, pohtien niiden valmistajien eettisiä periaatteita samalla suurinpiirtein laskien jugurttilitran ekologista jalanjälkeä, mutta kaikki elämäni tärkeimmät päätökset olen tehnyt todella nopeasti kummempia analysoimatta täysin fiilispohjalta.


Ja mukaan haastan kaikki ne, jotka eivät vielä ole omia omituisuuksiansa julkisesti paljastelleet.. :D